Search results for 'usva'

töitä teen
Otteeni lipsuu syvemmälle mieleeni ajaudun
Muistot kadonneet, palapelin lailla kuvaksi teen
Ehjää pintaa saan taas koskettaa
Usva hälvenee

Olen ollut pimeässä
Käytävässä hämärässä
Kipeässä ahdingossa
Ilman mitään valoa, valoa
Toivoton on pimeys tää
Pianko kaikki häviää?
Musta usva

Tahtoisin istua laiturilla, 
kun järvi on yksin
ja tummuu,
kun tuuli tyyntyy
ja usva nousee. 

Tahtoisin istua laiturilla, 
talo naurua täynnä kun

Ensi usva aamun
ajan kadottaa,
vie meiltä auringon
jo nukkumaan
Ja kun usva peittää
illan juhlijat,
vielä joku kuun kai tavoittaa

Me ennen

peitto musta
Suojassaan mä odotin ja toivoin vapahdusta
Hiljaa naksui kello nousi aamuyöhön usva
Jonka vaaletessa viimein nukahdin

Päättäjäisten aamu oli

Iso laiva nousee pintaan
Usva teki meille ihanaa
Kuljen maihin pitkin siltaa
Sinä hengität muut puhaltaa

Pahat äänet nousee pintaan
Onneksi olen

Öinen usva kätkee salaiseen
Varjoon puiden, mustaan pimeyteen
Kauan siiten uneen vaipuneen

Vanhan noidan haudan hiljaisen

Vaan joka yö vaik' nukkuu

henkien
Usva niityt kun peittää
Hämärtyy, metsän reunaan usva tiivistyy
Ilta valot pois heittää
On hyvä näin vaikka kohta nyt jo unohtuu
Vahtaa aurinko

Joka yössä tunkee usva putkeen
Pernani räjähtää

Kaukana häive, ajatus laukkaa
Wooooo ooooo ooooo
Turhuuden roviolla, jalkoja polttaa
Oooooo, ooooo,

Valkeat kesäyöt valkeat vedet kaarisilloin
Kutsuvat kaislikot kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
Varoen ja meidät

Ukkosta ja ullakolla
me istuttiin
valon hiipuessa tytöt
ne säikkyi niin

ukkosta ja ullakolla

ja usva rannan yllä kun lähdettiin
laiturista veden

Mä aion viedä sut nyt himaan
Mä vaikka soitan jotain biisejä

Mut sä oot hiljainen
Kuin maaseutumaisema kesäyöllä
Kun on tyyntä ja usva leijuu veden

kesken jos on niin se jää
Tämä usva ja kosteus ratkaisee onko matkani pää

Leijun jo ilmassa näin olen untuva valkea vain
Uusia aamuja päin minä siivet jo

Kuin uneen kauneimpaan sä viedä voit
otat murheen kasvoiltani pois
voin surut suurimmatkin unohtaa
yön usva hiljaa tuudittaa
on hiljaisuus tää kieltä

Olet metsä johon pakenen 
Polku jolta kotiin palaa en 
Valon häivähdys viimeinen 
Kun yöhön sankkaan mä sakenen 
 
Kun usva soljuu ylle katujen 
Vain

Väkeni voima valaisemahan
Mantujen mahti tanssimahan

Kun kuolleen päivän aamu koittaa
Kun musta usva lankeaa
Jo kuiva ilma keuhkot polttaa
Ja elonlanka

kuulen sateen tulevan, sut käärin huopaan kirjavaan

Kun kylmä heittää karhut luoliin ja varjot vallan ottaa
kun usva harmaa vedet peittää ja kesä karkaa

Herään kanssas aamuun valkeaan
öinen usva peittää vielä maan
sadepisarat jää
vain hetkeksi levähtämään
ruohikolle kunnes häviää

Juostaan vastaan

ja sinuun kurkottaa
Tunnet käden vapisevan, näet varjon kaatuvan

Kun iltakaste tiivistyy ja usva laskeutuu
Metsän pedot heräävät ja keräävät pois luut

Niin hiljaa, usva laskeutuu
Se peittää kaiken alleen
Ajaudun ajatuksiini menneisiin
Saavutinko sen, mitä halusin
Kellon viisarit siirtyy itään
Aika

on palmikoitu seiniin

Ylös kuilun seinämää, leijailee hiljaa usva
Pitkään mädänneestä lihasta
Pohjalla ruumiineritteistä muodostunut lampi
Väreilee saapuessa

syleilyynsä
usva maaston hyväilyynsä
vielä otson valtakunta
uinuu siunattua untansa

Näin syöksyy maapallo radallaan
Ja aika kulkee kohti loppuaan
Oudot valot veteen heijastuu
Rautakukkiin kivi lakastuu

Kylmä usva yllä sairaan

silmillä
Toivon, ettet löydä takaisin
Riko hiljaisuus!
Kuljen taas kiertotietä kotiin
Sinne yhteen helvettiin, jonka kahleet pitää kii.
Tunnen vaan, kun usva