Search results for 'kaivannut'

Sinne kaivannut oon,
univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan.
Tahdo herätä en,
täällä uneksien,
on hyvä jatkaa elämää.
Sinne kaivannut oon...

kauniit siellä soi

En ole koskaan minä sinne kaivannut
En ole koskaan valoon tietä raivannut
En ole koskaan minä sinne kaivannut
Vaan pimeydessä vaeltanut

On valo syttynyt ikkunaas
olet kotona taas
olen kaivannut sinua sinne

Varjot seinille heijastuu
kun ikkuna avautuu
hetken olen osa maailmaasi

Siitä

että miten kaivannut oon Savon preeriaa

Tosta mutkasta
Kerran ajettiin suoraks vauhdilla
Ihme että hengissä selvittiin
Ja tällä suoralla
Lähti

Sä olit niin erilainen

Olen kaivannut sinua Kyllikki
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja mua juopporentuksi

illan kaikkein kauneimman

en enää myrskylyhtyä kaivannut
sä olit valonain
sä lämmön mulle annoit
sulta lohtua mä sain
en enää myrskylyhtyä kaivannut
sä

Näiltä kaduilta ei löydä kukaan muuta kuin asvaltin,
jos täältä lähden otan kaiken mukaan meidät valelen bensiiniin 

lohdutusta kaivannut en en

ja kuu
Sä olit niin erilainen

Olen kaivannut sinua Kyllikki
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja mua

Jos vain minä olen ajatellut
Vain minä olen kaivannut sua
Niin tekeekö se musta tyhmän vai romanttisen?

Kävelen ohi rannan, jolla aallot keinuu

Näiltä kaduilta ei löydä kukaan muuta kuin asvaltin,
Jos täältä lähden otan kaiken mukaan meidät valelen bensiiniin, 

Lohdutusta kaivannut en, en

kuullutkaan
minä olen kauan jo sinua kaivannut
sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä
minulla on suunnaton ikävä
Tunsitko sä joskus tulisen hetken
ja

Drakest ku mul on sut
Beibi kuinka mä oonkaan sua kaivannut
Joka päivä mä enemmän ihastun
ja mikä tsägä kävi et säki halusit mut

En enää haaveile Drakest

On valo syttynyt ikkunaas
Olet kotona taas
Olet kotona taas
Olen kaivannut sinua sinne
Olen kaivannut sinua sinne

Ja pohjantähti on paikallaan
Jäät

mistä en koskaan oo kuullutkaan
Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
Minulla

aikaa
tuhlattu häpeään
Ei enempää

Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikään ei riittänyt
Jos tärkein

Mua selkään. 
Vaikka kauan sun kohteeksi kaivannut oon, silti 
Nuolesi osumaa pelkään.


Sä osunut oot muhun ennenkin, siitä haavat syntyi paljon

kaivannut sinua niin,
Minä olen etsinyt uuvuksiin,
Joku vielä sai minut uskomaan,
Sinut tuntea saan

Tuskin enää koskaan mä vannoisin
Että sinun vuoksesi

Tiukemmin uupuneet toisiimme kietoudutaan
Olen koditon muualla vieras vain tuulessa maan
Olen ikäni kaivannut odottanut Jumalaa
eikä ikänsä kaivannut kokonaan

jota sinä olet kaivannut?
Olenko se minä jota sinä olet tarvinnut?
Olenko se minä jota sinä olet kaduilla huudellut?
Olenko se minä jota sinä et koskaan

joista
Et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne
Mistä en koskaan oo kuullutkaan
Minä olen kauan jo sinua kaivannut
Sinua ei varmasti

minä ja arkku mentiin saattiin.

Ei enää kotiinsa kaivannut hän,
kun löysi normaaleista ystävän.

Isä kunpa voisitkin, elää vielä, mietin usein

ruudin hajuun 
Soi päässä laulu joka ei taukoa 
Ääni korven joka katuu, lakoaa 

Luodit piirsivät 
Varjot monen miesiän 

Niin monet kerrat olen kaivannut

Missä olet ollut?
Sua kaivannut liikaa oon
Jääthän tällä kertaa!
Älä katoo minnekään!

Ja niin
mä vajoon syvyyksiin
Mut niin...
Tummiin aatoksiin
Ja niin

astuin tuolilta
Liitin pöydälle lyhyen kirjeen
Epilogi ylitti kirjoittajansa

Kului useita viikkoja
Riipuin kauniina

Eikä yksikään
Kaivannut päiväkään

Ei