Search results for 'Taakkaa'

Ylisukupolvista taakkaa läpi elämäni kannan
Turhankin läheltä nähny mitä käy ku meininki käsist karkaa
En haluu tätä kuormaa enää eteenpäin antaa

mä joudun kantamaan
Toisen antamaa

Painavaa, painavampaa
Painavaa
Kannat taakkaa

Painavaa, painavampaa
Painavaa
Kannat taakkaa
Kuinka voin sut

Koitappa nostaa raskasta taakkaa
Yli vuorten, yli rajojen
Koitan laskea arkkua hautaan
Siellä huudat kädet ristissä anoen

Yritäppä ilman jalkoja

mulle selkää taakkaa
En oo tulos teiän luo enää takas ku en saanu teiltä ees sanaa
Poppaan pullon ja laitan toisen valmiiks nyt mennään hanaa
Emmä tarvi

kohdan hieman toisin näkisin

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
lepää

Itken seinään päin jos itken ja näin
Kannan perintönä saatua taakkaa
Itken seinään päin jos itken ja näin
Sitä kannan kai loppuun saakka

Eikä kustakaan

hyvää matkaa
Polvelleni sinut kumosin
Ja lopulta henkesi vein

Kannan harteilla
Taakkaa painavaa
Tuskanhuutosi täyttää
Mieleni mustin varjoin
En sinua

yksin
En talven selkää käydä taittamaan
Kun pimeys raahaa painavaa taakkaa mukanaan
Kalpeaa valoa
Tänään ääriviivasi jättää jäljen kevyemmän
Kaikkoaa syli

Vaikka vuokses sain
surun suuren vain, sen kestän
mitä tunnen, sen
muita huomaamasta estän

Voiko näyttää mies tätä taakkaa
surun, ei jos yksin

Kuka päivää palvoo
Yötä kavahtaa?
Kuka raakaa lihaa vihaa
Hän koko taakkaa mukanaan kuljettaa
Ja vain siivun siitä saa

Kuvitelkaa!
Jyvä kaipaa akanoita

tajusin
On liian raskas olla

Oman elämänsä lyijypaino
Raahata taakkaa
Ottaa itsellensä vihasta vaimo
Seurata
Sitä loppuun saakka
Melankolia on rikkaruoho

taakkaa!

Rajalla, tasapainossa, kaikki on taas hyvin
Kunnes pinta repeää
Rajalla, tasapainossa, kaikki on taas hyvin
Kunnes pinta repeää

Tähän hävitän tän,

taakkaa!
Rajalla, tasapainossa, kaikki on taas hyvin
Kunnes pinta repeää
Rajalla, tasapainossa, kaikki on taas hyvin
Kunnes pinta repeää
Tähän hävitän tän,

mielen rauhoittaa
Ei taakkaa, ei tuskaa
Vaiennut kuiskaus tyhjyyteen
Tahdon täältä pois lepäämään

Tahtomatta kauniin pois vein
Rumaksi kaikki uhraukset

murtuu patoni reuna
En voi antaa häpeälle tilaa
Ei en voi kantaa tätä taakkaa

Hyväksyn itseni enkä pakene
Kun muistot vääristyy niin eksyy ihminen häpeään

sanottavaa
Mun on pakko ehkä lähtee, ku en haluu hajoo taakkaa

Molemmat matchataa, molemmil black on black (aha)
Se ei haluu mitää ruusui, vaa hits from

taivaanrantaa
Mä sitä seuraan katseellain kuin vanhaa ystävää
Sen kevyt lento mulle toivonkipinänsä antaa
En kauaa enää kanna mukanani tätä taakkaa, tätä taakkaa

kehyksiin sen

(Uoo) Mä olin sun
Sä olit mun ja puolestas tein sen mitä voin
Mut miten voin kantaa kahden taakkaa
Älä luovu meistä pois
Hyvästi hyvästi

taakkaa
Pitää jaksaa tästä ikuisuuteen
Vaikka tilanteet muuttuu
Teetkö kaikkes et jäisin sun luo?
Jos päätät sydäntä kantaa
Teetkö parhaas tästä

just oikein
Nii ku pitikin mennä 
Tällä kynällä lennän, omaa taakkaa kevennän 
Hei, tunnetko säkin tämän 
Tunne miksi lähin tähän rakkaus on lähimpänä

tuhannetta kertaa
Kuinka monesti ihminen kykenee selkärankansa uudestaan kasvattamaan?
JATKAN!
Vieläkö jaksan yrittää?
Tätä taakkaa harteillani vielä sietää?

Välillä maan ja taivaan etit vaan pahalle ololle kaavaa
Sut valveilta unille saattaa, et voi kantaa ilman sun taakkaa

Ontto kuori
Kuulas iho
Niiden alta

pohjatonta,
petettyä ystävyyttä
minne ikinä ne kantaakaan,
hän luovuta ei aarteitaan,
taakkaa kantaa harteillaan,
kuin rakkaintaan

Kuollessaan kuorman jättää

Paljon taakkaa mahtuu yhteen pieneen pulkkaan/
näet aukon sielus kun silmiin miehen kurkkaat/
mies on ahdistettu varjon viereen nurkkaan/
se varjo